No nyt kun lumi(kin)! sentään on jo sulanut, ainakin melkein kokonaan, voi paneutua Vapun viettoon. Aamulla tosiaan näytti täällä Varsinaisessa Suomessakin aika talviselta, kun maa oli valkoisena ja lunta rätki taivaalta. Jäi suunnitellut kevättyöt tekemättä!

Lumisen vappuaaton kunniaksi sopii kehruutuote , jonka voisi nimetä vaikka Suomi100-vuoden kunniaksi samalla nimellä.

Valkoinen kuin lumi, sininen kuin taivas...vai miten se menikään. Suomenlampaan villaa kumminkin ja itse olen kehrännyt omien lampaitten villoista

Tämä sähäkämpi punaruskeaa muistuttaa mielestäni aika paljon serpentiiniä, että sikäli sekin sopii tähän ajankohtaan.

Omien lampaitten villoista on tämäkin värjätty (punainen) ja kehrätty.

Nyt kun ei koko maakunnassa enää ole kehräämöä niin ihan vakavasti saa harkita, mitä villojen kanssa tekee. Pois heittäminen tai kompostointi, mitä jotkut tekevät,  ei tule kysymykseen. Käsin kehrääminen on hyvä ja hauska vaihtoehto. Koneitten kanssa ei kuitenkaan kannata lähteä kilpailemaan eli mitään ”tavallista” lankaa ei kannata kehrätä. Eli saa nautiskella väreillä ja paksuuksilla.

Hidastahan tämä tietysti on, mutta oikeastaan hyvinkin palkitsevaa. Pehmeää omien suomenlampaitten villaa, itse värjätyt samaisten lampaitten villat, vähän maailmalta haalittua ja koiriltakin kerättyä. Käsikoneella karstattua ja perinteisellä suomalaisella rukilla kehrättynä.

Syntyy se Art Yarn näinkin!

Ns. Mustaa suomenlampaan villaa ja eri värisiä vuosien varrella värjättyjä villoja yhteen liitettynä. Nimi voisi olla vaikka Marraskuu

Tässä koirankarvaa kehrättynä valkoiseen. Kaiho koira

Tässä taas mustaan suomenlampaan villaan kehrätty kierrätettyä Sari silkkiä

 

Ikkunassa on koirien nenän jälkiä vaikka kuinka, mutta eihän niitä näy! Ulkona on ihana ilma ja vaahtera vehreimmillään.

Tällä viikolla on säät päivisin olleet lampaitten ulkoilulle niin suotuisat, että illalla piti antaa jo lisää laidunta. Tulossa onkin nyt kuva-arvoitus. Mitä eroa kahdessa seuraavassa kuvassa on?

Tämä oli aika helppo.

Lampaathan ne sieltä marjapuskan takaa tuli esiin. Sitä näin laidunnuskauden alussa tulee aika paljon kuikuiltua, että missäs ne lampaat on?, mitäs ne lampaat nyt tekee?, ei kai kukaan oo vedessä, onhan kaikki Ok?

Pikkuhiljaa siihen sitten taas tottuu, että lampaat kyllä pysyy laitumella jos laidunta riittää syötäväksi. Eri juttu on, jos tulee jotain ulkopuolista häiriötä. Kova määkiminen kertoo yleensä välittömästi, jos pelottavia, vieraita  eläimiä on liiikeellä. Tässä asutuksen lähellä irrallaan olevat, kurittomat koirat ovat  paljon pahempi vaara kuin villieläimet.

 Karitsalauman helpoiten erottuva uuhikaritsa sai nimekseen Omppu Omena.

Tässä Omppu poseeraa laitumella naapurin tätin kanssa. Ompun emo nimittäin on valkoinen, siitä on helppo tunnistaa, että nyt ei poseerata äidin kanssa.

Kyllä Omppukin tuota ruohon syöntiä harjoitteli, vaikka näitten kuvien perusteella voisi luulla, että ollaan johonkin malliohjelmaan pyrkimässä.

Karitsat on yhtä konservatiivia kuin pienet lapset, meteli on kova, kun pitää lähteä turvallisesta lampolasta. No, toistaiseksi laitumella käydään vain harjoittelemassa ja totuttelemassa uusiin ruokiin. Tänäänkin oli illalla niin kova ja kylmä tuuli pohjoisesta, että ei arvannut laittaa pihalle ollenkaan. Uuhien paljaat utareet nimittäin saa helposti viimasta kylmää ja sitten voi tulla utaretulehdus ja se on tosi tylsä sairaus.

Viikonlopulla ahkerat lampaat löysivät jo paljon syötävää laitumelta.

 

 

Ei kovin virallisesti valvotussa, sukasta vedetyssä arvonnassa, voittivat Pia, Eija ja Pirena. Onnittelut voittajille ja suuri kiitos kaikille nimiä keksineille. Kyllä niistä kaikille riittää ja parhaat laitetaan kesyimmille ja helpoimmin tunnistettaville.

Tässä se Noron sukkalangasta tehty sukka, josta nimilipukkeet nostettiin. Mukavan väristä tuo Noro, mutta toisesta sukasta uhkaa tulla AIVAN eri värinen. Tullut jo pitkä pätkä aniliinia, jollaista tässä sukassa ei ollut ollenkaan!

Eli voittajille  luvassa lampaan tuoksuista lampaanvillaa. Oman valinnan mukaan joko karstattua tai ihan vapaana villana. Sen verran kuin kirjekuoreen mahtuu. On muuten aika hankalaa tavaraa pakattavaksi, mutta katsotaan, miten onnistuu.

Ja samalla kun ilmoitatte  oikealla olevaan sähköpostiin osoitteenne, mihin villoja voi toimittaa, on mahdollista esittää myös väritoivomuksia. Villaa on valkoisena, ruskeana ja mustana ( lue tummanruskea ).