No niinpä tuli seminaarireissu tehtyä ja melkein käytyä Hulluilla päivillä. Melkein sen takia, että olin paikalla päivää ennen ja illalla. Oli tangot tyhjinä ja hyllyt peitettynä, aika tympäisevää. Maalaistyttö kun kerrankin pääsee pääkaupungin Stokkalle käymään katsellakseen upeita designluomuksia niin eikös siellä hullutella. Melkein nolotti tänään kulkea kaupungilla, kun liikennevaloissakin kaikilla oli monta keltaista pussia käsissä. Onko ihmiset ....ja? On ne.

No mikä minä olen toisia arvostelemaan, itse ryntäsin ruokatauolla ostamaan amerikkalaista elintarvikeväriä (juomajauhetta). Sieltä amerikkakaupasta, kun nyt kerran Hesassa olin. Ja ostin oikein IISON purkin mansikanpunaista, kun se oli alennuksessa. Että yksi hyväkäs minäkin. Mutta onhan se nyt kokeiltava, kun siitä niin paljon puhutaan.  Ei liene ainakaan myrkyllinen väriaine.

Oli minulla mukana sellainen ns. "aivoton seminaarineulekin" vai miten se Ilu tapaa kutsua vähemmän keskittymistä vaativia neuleita. Vaan on pakko tunnustaa, että sukan kutominen ei ole minulle aivotonta toimintaa, kantapään teko ei tahdo millään sujua. Tai sujuisihan se, mutta en tahdo ymmärtää niitä ohjeita. Oikein kun tankkasin niitä ääneen kämppäkaverille, niin sitten vasta ymmärsin. Voi minua.

Kahdessa päivässä ei tämän enempää syntynyt. Pääasiallinen Selitys tuli jo tuossa ja toinen on tietysti se, että ei se nyt ihan turha seminaarikaan ollut, piti oikein asiaankin sentään keskittyä.

Lampaat ja lampaitten lapset voi hyvin.

Ja päivän kuumaan verokeskusteluun osallistuakseni totean, että kyllä minäkin ilmoitan myyntitulot ( ja myös tuote- ym materiaalimenot) verottajalle.